Toivo

Keskellä maailman kriisejä paavi Franciscus muistutti, että toivoa on aina.

Paavin muistelmat ovat täynnä viisautta ja lempeää huumoria. Teos kertoo paavin elämäntarinan mutta on ennen kaikkea hänen testamenttinsa tulevillekin sukupolville.

Tämä kirja on ensimmäinen omaelämäkerta, jonka kukaan paavi on koskaan kirjoittanut. Paavi Franciscus oli tehnyt kirjaa useiden vuosien ajan ja suunnitteli, että se julkaistaisiin vasta hänen kuolemansa jälkeen. Maailman epävakaa tilanne sai hänet julkaisemaan sen kuitenkin jo eläessään.

Franciscus kuvaa avoimesti vaikeita hetkiä paaviutensa aikana. Hän ottaa rohkeasti kantaa aikamme suurimpiin ongelmiin: sodan ja rauhan kysymyksiin, pakolaisuuteen, ympäristökriisiin, sosiaalisiin ongelmiin, naisten asemaan, seksuaalisuuteen, tekniseen kehitykseen sekä kirkon ja uskonnon tulevaisuuteen.

”Elämäkerta ei ole yksityistä tekstiä vaan pikemminkin kuin matkareppu, eivätkä muistot ole ainoastaan asioita, jotka ovat jääneet mieleemme, vaan kaikkea ympärillämme kokemaamme. Ne eivät puhu vain menneestä vaan myös tulevasta. Tuntuu kuin jokin kuuluisi eiliseen, mutta se onkin osa huomista. Kaikki syntyy kukkiakseen ikuisessa keväässä. Kaiken jälkeen voimme vain sanoa:

Ei ollut mitään, missä Sinä et olisi ollut mukana.”

*

"Tässäpä kirja, joka on nimeään myöten täynnä toivoa!­ Näin saatoin todeta luettuani edesmenneen paavi ­Franciscuksen omaelämäkerran.

Jos nimittäin katolisella kirkolla on ollut näin empaattisen, herkän ja viisaan oloinen paavi, toivoa maailmassa täytyy todella olla. Ja paavi tai ei, kyseessä on ollut todella poikkeuksellinen mies. Hänen elämäntarinaansa italialaisten maahanmuuttajien­ poikana, josta aikanaan tulee kirkonmies, on ilo lukea, eikä vähiten sujuvan tekstin ja kirjan tarjoaman monipuolisen tietomäärän ansiosta."

Kotiliesi/Anna Ferrante

Paavi Franciscus, Jorge Mario Bergoglio (1936–2025) syntyi Buenos Airesissa. Hänet valittiin paaviksi vuonna 2013. Hän oli katolisen kirkon 266. paavi.

Paavia avusti kirjoitustyössä toimittaja Carlo Musso.