Heidi Meriläinen: Onko kaikki tässä vai onko kaikki vasta alussa?

Kaikki hyvä on vielä edessäpäin.

Kun sain mahdollisuuden tehdä nämä kaksi podcastia pääsiäisen aikaan olin superinnoissani. Minulla tuli mieleeni kymmeniä aiheita ja ajatuksia, joita haluaisin teille jakaa. Pääsiäinen ja Jeesuksen ylösnousemus -mikä voisi olla idearikkaampi aihe!

Pikkuhiljaa aloitin ajatusteni kokoamista paperille. Ensin yhdelle, sitten toiselle. Vielä kolmannelle ja neljännellekin. Ajattelin, että äh, pitää katsoa huomenna uudestaan. Katsoin seuraavana päivänä uudestaan ja pian olin kuin sarjakuvista tuttu piirtäjä, joka istuu rutattujen paperitollojen keskellä.

Koko pääsiäisen ja ylösnousemuksen aihe alkoi tuntua niin loppuunkäsitellyltä. Mitä uutta minä nyt vielä osaisin tästä sanoa? Se on täytetty. Niinhän se Jeesuskin sanoi ristillä. Se on täytetty ja sillä siisti, eikai tuohon ole mitään lisättävää...

Elämme pääsiäisen jälkeistä tiistaita, kaikki on nyt tapahtunut. Päivän evankeliumitekstissä Jeesus ilmestyy ja esittelee itseään opetuslapsilleen seuraavasti; ” Katsokaa minun käsiäni ja jalkojani: minä tässä olen, ei kukaan muu. Koskettakaa minua, nähkää itse. Ei aaveella ole lihaa eikä luita, niin kuin te näette minussa olevan.” Jeesus siis ilmestyi vakuuttamaan, että oli ollut sanansa mittainen mies. Hän oli hommansa hoitanut, kuolema oli kuolemalla voitettu.

Kysyin ystäviltäni apua. Mitä ihmettä voisin sanoa pääsiäisestä nyt, kun kaikki on ikään kuin valmista? Hyvä ystäväni sanoi ”Mulle pääsiäinen tarkoittaa lähinnä vapaapäivää, kevään alkua ja semmosta…että kaikki hyvä on vielä edessäpäin.”

Lamppu syttyi päässäni. Niin, siinähän se, pääsiäisen ja ylösnousemuksen idea tiivistettynä.

Mikä olisikaan parempi syy saada arkivapaa kuin itse vapauden juhliminen. Jeesushan tuli maailmaan, jossa uskonnolla oli vahva muotti. Niinkin vahva, etteivät kaikki pystyneet siihen muottiin itseään ujuttamaan. Piti olla puhdas, niin rituaalisesti kuin mieleltäänkin. Piti olla varaa uhrata temppelissä Jumalalle erilaisia eläimiä ja asioita. Sai syödä vain tietynlaista lihaa. Oli suotavaa, että eli tietynlaista elämää, naiset miesten vaimoina ja toisinpäin. Jos satuit olemaan orja, tai lapsi olit erityisen alisteisessa asemassa. Jos taas yksinäinen, sairas tai jotain syntiä tehnyt niin elit ehkä jo täysin yhteiskunnan ulkopuolella. Sääntöjä oli paljon. Rajat ja ääriviivat oli ulkoapäin tarkasti piirretty. Sitten tuli Jeesus, joka vapautti meidät ihmiset kaikista noista vaatimuksista, pyyhki tiukasti piirretyt viivat. Kuten Paavali kirjeessä Galatalalaisille tiivistää:

”Te kaikki olette Jumalan lapsia, kun uskotte Kristukseen Jeesukseen. Kaikki te, jotka olette Kristukseen kastettuja, olette pukeneet Kristuksen yllenne. Yhdentekevää, oletko juutalainen vai kreikkalainen, orja vai vapaa, mies vai nainen, sillä Kristuksessa Jeesuksessa te kaikki olette yksi. Ja jos te kerran olette Kristuksen omia, te olette Abrahamin jälkeläisiä ja saatte periä sen, mikä hänelle oli luvattu.”

Jeesuksen ristintien ja ristityön kautta me kaikki; sukupuolettomat, muunsukupuoliset, naiset, miehet ja kaikki muut, taustoistamme ja kansalaisuuksistamme riippumatta olemme lunastettuja, vapaita ja Jumalalle kelpaavia ihan omana itsenämme.

Kevät, jonka ystävänikin liitti pääsiäisen vahvasti, on taas kasvun ja uusien alkujen aikaa. Maa sulaa ja työntää kaikenlaista uutta elämää kohti maailmaa ja useat eläimet heräilevät horroksestaan. Voi ikään kuin aloittaa puhtaalta pöydältä -niin kuin me ihmisetkin saimme aloittaa Jeesuksen voitettua kuoleman. Näin kristittynä minulla ei ole enää kysymystä, johon usko ei vastaisi. Kirjettä heprealaisille lainatakseni: Usko on sen todellisuutta, mitä toivotaan, sen näkemistä, mitä ei nähdä. Jumala on luvannut pitää minusta huolta nyt ja sitten kun tulee kevät, jolloin en enää herääkään tähän maailmaan.

Kaikkein sykähdyttävintä ystäväni sanoissa oli kuitenkin se, että kaikki hyvä on vielä edessäpäin.

Tämä ei ollutkaan tässä, tämä on vielä kaikki kesken. Me olemme kesken. Se onkin pääsiäisessä kaikista ihmeellisintä. Jeesus on tehnyt koko pääsiäisen ajan sellaisia temppuja, että heikompia hirvittää ja antanut sellaisia lupauksia, että niistä on paha pistää paremmaksi. Tunnemme tämän päivän evankeliumitekstin lisäksi muitakin kertomuksia siitä, miten Jeesus vielä ilmestyy oppilailleen, vakuuttaen että on todellakin se kuka lupasi ja on tehnyt mitä lupasi. Todellakin ihminen ja todellakin Jumala. Todellakin kuollut ja todellakin ylösnoussut.

Mutta kaikki hyvä on vielä edessäpäin. Äitini muistelee usein kuulemaansa siitä, että Jumala on salannut meiltä sen mitä kuoleman jälkeen tapahtuu, jotta me jaksaisimme elää täällä. Ja jos kuvittelet nyt elämäsi parhaan hetken. Sen kun olit onnellisempi kuin koskaan ennen, kun kaikki oli selvää ja se mikä ei ollut oli merkityksetöntä…ja kun sellaisella hetkellä kuulet nuo sanat ” Jumala on salannut meiltä sen mitä kuoleman jälkeen tapahtuu, jotta me jaksaisimme elää täällä” -silloin voit vain aavistaa sen kaiken hyvän mikä on vielä edessäpäin. Saat jatkaa rauhassa, keskeneräisenä.

Vaikka Jeesus antoi meille vapauden elää Hänen seuraajinaan juuri omina itsenämme, vaikka Hän antoi meille ikuisen Kevään toivon ja viestin siitä, että kaikki hyvä on vielä edessä, jäi meillekin tehtävä. Laulaja ja lauluntekijä Yona sanoittaa kappaleessa Kesken seuraavasti:

”Joku väritti mut tuhansin sävyin, piirtää unohti vaan ääriviivat, unohti vaan ääriviivat.”

Elämässä on mielestäni kyse ääriviivojen piirtämisestä. Se on osa kasvuamme jatkuvassa keskeneräisyydessä. Jumala on värittänyt meidät tuhansin sävyin, mutta meidän on itse löydettävä ääriviivat ja piirrettävä ne. Se on osa sitä vapaata tahtoa, uutta liittoa, jonka Jumalalta saimme. Mielestäni ne ääriviivat piirretään iloista, suruista, rinnasta räjähtävästä rakkaudesta ja sisuskaluja polttavasta tuskasta. Niitä piirretään muihin peilaten. Yona jatkaa kappaleessaan sanoin:

”Älä oo niin nopee antaa tuomioo, ei musta muuten mitään tuu. Perhosen toukka tai paraneva haava, mä oon kesken niinku puolikuu, kesken niinku puolikuu.”

Elämämme on täällä ikuisesti kesken, koska meitä odottaa iankaikkinen elämä Jeesuksen ristintyön ansiosta. Samalla kun piirrämme omia ääriviivojamme peilaten niitä muihin, on hyvä muistaa mitä Jeesus meille opetti. Pidetään huolta omista ja kunnioitetaan myös muiden ääriviivoja. Annetaan jokaiselle mahdollisuus ja aika piirtää ne juuri sellaisiksi, kun on paras.

Anteeksianto on pyyhekumimme ja paksu tussimme niitä piirtäessä. Armo antaa vapauden ja rohkeutta vetää ääriviivoja välistä villillä vauhdilla ja välillä hitaasti hipsuttaen.

Ja jos jää kesken, niin ei sekään haittaa…

Koska, kaikki hyvä on vielä edessäpäin.