57. Kirjat, nuo mukasivistävät sanojen varastot - ystäviä vai vihollisia?

57. Kirjat, nuo mukasivistävät sanojen varastot - ystäviä vai vihollisia?

Kirjat, nuo mukasivistävät ja haisevat sanojen varastot- ystäviä vai vihollisia?

Kädessäni on vanha, keskikouluaikainen kirja, jossa likaisenväriset lehdet ovat osittain lähes irronneet, jossa on alleviivauksia ja lyijykynällä kirjoitettuja muistiinpanoja siellä täällä, omia ja sisarteni muistiinpanoja. Kirja on päällystetty vihreällä, kalakuvioisella muovipäällisellä, joka edelsi kontaktimuovia. Kirjanlehdet ovat varmasti jotain tosi huonolaatuista paperia, kun ne ovat niin ruskeita.

Kirja tuo mieleen keskikoulun hajut, mutta ei juuri ikäviä muistoja. Lapsuus on kai sitten ollut siedettävää, jopa onnellista. Kirja on ostettu sisarelleni keskikouluun vuonna 1951, vuosi syntymäni jälkeen. Olen iloinen ahkeruudestani koulussa, joka paistaa merkintöinä kirjan sivuilla, ja muistan hyvällä historianopettajaani, avasi oven historian kiinnostaviin tapahtumiin.

Kirja on muiden kirjojen kanssa samassa monenkirjavassa kirjojen joukkueessa kulkenut paikasta toiseen, vuodesta toiseen, asunnosta toiseen, hyllystä toiseen omien elämänvaiheitteni läpi. Nyt se osui käteen varaston tyhjennyksessä haisevassa autotallissa. Siihen oli inhottavasti tarttunut varastointipaikan betoninhaju.

Mikä ihme on saanut minut jumaloimaan kirjaa, tietoa, omaa historiaa niin, että sillä ja muilla kirjoilla on täytetty kalliita asuinneliöitä? Se on kenties tiedon ja oppineisuuden yliarvostus tai oma virheellinen käsitys, että menneisyys olisi jotenkin niin arvokasta, että jos sen heittää roskiin, se katoaa salaperäisesti.

Nyt voin heittää pois raamatunkin (en vihkiraamattuani, enka uusinta painosta) aivan surutta, mutta muistaakseni se pitäisi hävittää polttamalla. Rikon kuitenkin sääntöä ja laitan liiat, meille eksyneet pyhät kirjat kavereineen mustaan roskasäkkiin, jonka mieheni vie autolla jätteenkäsittelylaitokselle.

Tämä kapinallinen haluaa polttaa kirjat, heittää osaksi ikävänkin menneisyyden roskiin. Vanhoissa kirjoissa ei ole yhtään mitään sellaista, mitä en saisi kirjastosta tai toisten maksamista neliöistä lainaksi ja luettavakseni, jos sellainen hinku tulisi. Uusia kirjoja saa kaupasta, eikä niiden taakkana ole menneisyyden hajuja.

Käsissäni on ollut koko elämäni ja perheemme kirjat ja niiden kohtalot. Jo kauan sitten lakkasin luokittelemasta eri hyllyille lastenkirjoja, vauvakirjoja, urheilukirjoja, ennätyskirjoja, tietokirjoja, kouluromaaneja, oppikirjoja, harjoituskirjoja, sanakirjoja, lausesanakirjoja, vitsikirjoja, askartelukirjoja, kirjasarjoja, eri organisaatioiden historiakirjoja, omaelämäkertoja, vieraskielisiä kirjoja, matkaoppaita, karttakirjoja, keittokirjoja ja -kirjasia, romaaneja, joita ei kukaan koskaan ole lukenut, pieniä punaisia uusia testamentteja, virsikirjoja, laulukirjoja, matematiikan tehtäväkirjoja ja luentomonisteita.

Kaunokirjoituskirjasia, poliitikkojen kirjoja tai ystävien runokirjoja ja pienoisromaaneja. Työhön liittyviä julkaisuja, joissa on myös minun kirjoituksiani. Muutama lahjaksi saatu väitöskirjakin on joukossa. Lakikirjoja, satukirjasarjoja, historiasarjoja, tietokirjasarjoja, murrekirjoja kotiseudultani, kansanmusiikkikirjoja, aapisia ja kalastuskirjoja, autokoulukirjoja, yksi lainattu metsästystutkintokirja.

Meinasin unohtaa rakkaimmat kirjani, taidekirjat, maalauksen opaskirjat ja laulu- ja nuottikirjat. Niitä en hävitä, paitsi nyt ikivanhan Pesosen nuottikirjan ja viulunsoitto- pianonsoitto- ja klarinettiopaskirjan.

Lukion filosofiankirjasarja on säilytettävien joukossa, vai onko jollain jotain sitä vastaan? Siis lähinnä tällä.

Kirjaluettelo on helppo tehdä juuri äskeisen inventaarion perusteella, niin läheinen kosketus niihin kaikkiin tiedonkerääjiin on, joka minusta on kummallista nyt, kun niin vastenmielisesti niihin suhtaudun.

Voisin jopa vihata kirjojani tai sitä vääristynyttä asennetta niiden koskemattomuuteen. Nehän kuitenkin palvelevat minun tiedon- ja elämystenhalujani.

Asiat ovat nyt edenneet hiljakseen kohti Kyntökujan kansainvälistä kirjojenpolttopäivää. Kansainvälisyys tarkoittaa vain sitä, että kirjastossani vilahtaa myös vieraskielistä kirjallisuutta ja paikka on vain se, missä asumme kirjojen piirittämänä.

Tänään tuli yllättävä käänne filosofointiini, kun sain puhelinsoiton, jossa siirryimme keskustelemaan kirjojeni raa´asta kohtalosta.

- Googlaa, jospa joku kirja onkin jonkun toisen haluama.

Voisiko joku todella lukea minun luovuttamaani kirjaa? Voisiko joku lukea loppuun kaikki minun hävitysuhanalaiset kirjani, mutta muistin edesmenneen ystäväni sanat, että kirjat eivät lopu lukemalla.

Muistin myös tämän kirjojenystävän hymyilevät kasvot, huumorintajun ja iloisen elämänasenteen.

Projektini ei vielä ole päättynyt tyhjiin hyllyihin, mutta se etenee väistämättä kirjojen rajuun karsintaan ja jonkunlaiseen painetun tiedon väheksymiseen.

Rupean sitten itse tekemään tietoa eli odottamaan omaa kirjaani, jonka tämä on laittanut todoo-listalle. Sitä ennen luen vain verkkotekstejä ja sanomalehtiä välttäen vimmaisesti kirjojeni sivistävää seuraa.

Sisareni antoi ohjeeksi lukea vain uutta kirjallisuutta ja sen, että joka päivä pitäisi lukea jotain kirjaa vaikka vain viisitoista minuuttia.

Poikani sanoi, että joissakin kodeissa on hyllyt täynnä kirjoja. - Mieti, äiti, mitä se kertoo perheestä.

Hajoan.

Jaksot(76)

95. Ajatuksia koronasta

95. Ajatuksia koronasta

Kerron omia kokemuksiani koronaviruksen aiheuttamassa tilanteessa. Elämme karanteeninomaisissa oloissa. Olen eläkeläinen, samoin mieheni. Asumme omakotitalossa Kempeleessä ja vietämme aikaa myös Hailuodossa.Olen seurannut uutisia päivittäin ja luotan THL:n ja muuhun viralliseen tietoon kaikista eniten. Luotettavuus korostuu myös sosiaalisen median kanavissa, joita on opittava lukemaan. Sosiaalinen media on mitä parhain väline olla sähköisesti tekemisissä ihmisten kanssa, koska lähikontakteja pitää välttää. Ne levittävät todennäköisimmin korona-virusta, joka on vaarallinen riskiryhmiin kuuluville ja osin muillekin sairastuville.Palvelut ovat siirtyneet monilla aloilla verkkoon ja myös ikäihmisten on aika oppia käyttämään sähköisiä palveluja. Siinä mielessä tämä aika on oppimisen aikaa. Myös monet työikäiset tekevät etätyötä, jos se on mahdollista.Meillä ikäihmisillä on totuttautumista uusiin tapoihin arjessa ja harrastuksissa, mutta luulisin iän tuoman kokemuksen olevan vain etu tässäkin tilanteessa. Olemme joskus kuulleet rajoituksista yhteiskunnassa, vaikka emme sitä aivan konkreettisesti kaikki olisi kokeneetkaan. Sodanaikaiset pimennysverhot saattavat muistua mieleen, tai ainakin niistä on kuultu kerrottavan.Ruokakauppaan ei yli 70-vuotiaiden kannata väen vängällä pyrkiä. Se on valtioneuvoston selkeä ohje. Meille ruoan tuo poikamme. Ruokavarastossa eli pakastimessa on runsaasti tervellisiä marjoja vaikka koko kevääksi. Leipominen sujuu minullakin oikein mainiosti, kun vain hiivaa saa kaupasta.Mietin vielä polttoaineen hakemista huoltoasemalta. Voinkohan sen tehdä?Huolta herättää myös talous, juokseeko eläke tavalliseen tapaan, menettävätkö sijoitukset arvoaan rajustikin. Kaikkia mietin, mutta tässä tilanteessa väännän optimistivaihteen päälle.

19 Maalis 202016min

94. Joulumuorin talo

94. Joulumuorin talo

Mrs Santa Claus house is located in Hailuoto, the largest island of the Gulf of Bothnia. The story tells you what kind of house Mrs. Santa Claus Finland has in the archipelago. It is a red log house, covered with boards. It is located in the middle of the national landscape, as Hailuoto Island is one of the most nationally valuable traditional landscapes in Finland. The yard also includes a sauna and a wood shingle.Built in the late 1940s, the house is made of 100-year-old logs and has an interesting history. The attic of the house may even haunt, which fits well with the picture of the island of stories, Hailuoto. Whatever else in the story is told by listening to the whole thing. The story is well suited for children and the young at heart. It's actually a Christmas fairy tale.Joulumuorin talo sijaitsee Hailuodossa, Perämeren suurimmalla saarella. Tarinassa kerrotaan, minkälainen talo joulumuorilla on saaristossa. Se on punainen hirsitalo, päällystetty laudoilla. Se sijaitsee kansallismaiseman keskellä, koska Hailuodon saari on kokonaan kansallisesti arvokkaiden perinnemaisemien joukossa Suomessa. Pihapiiriin kuuluvat myös sauna ja puuliiteri.Talo on rakennettu 1940-luvun lopulla satavuotiaista hirsistä, ja sillä on kiinnostava historia. Talon ullakolla saattaa jopa kummitella, mikä hyvin sopii Satujen saaren, Hailuodon, kuvaan. Mitä muuta tarinassa kerrotaan, se selviää kuuntelemalla koko juttu.Erityisen hyvin tarina sopii lapsille ja lapsenmielisille. Se on oikeastaan joulusatu.

27 Loka 20195min

93. Juhannusaaton tunnelmia Hailuodossa

93. Juhannusaaton tunnelmia Hailuodossa

Juhannusaaton tunnelmia Hailuodossa kertoo lautalla matkustamisesta, vapaa-ajan talolle saapumisesta ja juhannusaaton herättämiä ajatuksia satujen saarella. Saunanlauteilta voi kertoa tunnelmia ennen saunanlmmitystä. Vihta ei vielä heilu, eikä löyly sihise kiukaalla ennen sen lämmitystä.

21 Kesä 201915min

92. Riitta Rontu Villiyrttikarkeloissa Oulussa

92. Riitta Rontu Villiyrttikarkeloissa Oulussa

Luonnontuotealan yrittäjä Riitta Rontu kertoo tuotteistaan.

15 Kesä 20192min

91. Lauttamatkalla Hailuotoon

91. Lauttamatkalla Hailuotoon

Lauttamatkan tunnelmia Perämerellä. Jäät kolisevat vielä väylällä lauttaan, pääsiäisen aikaan on vielä jäälauttoja ja kiintojäätäkin. Merimetsot istuvat vapaamatkustajina jäällä.

1 Touko 20196min

90. Herkkutatin Poimintaa Hailuodossa

90. Herkkutatin Poimintaa Hailuodossa

Herkkutatin poiminta Hailuodossa on kiinnostavaa, vähän yksinäistäkin. Heinä-elokuun vaihteessa noin neljän viikon aikana. Vain metsä on minulla monesti seurana. Poimiminen tuo mieleen luontoon liittyviä asioita, joita pohdiskelen aivan valtavien herkkutattien löytämisen lomassa. Saalis taisi olla reilut viisi kiloa herkkua. Tulin pohtineeksi pahkojen kasvua ja metsänhakkuuta. Isojen mäntyjen kaatamisen filosofiaa todetakseni, että minulla ei ole vähäisintäkään käsitystä metsänhoidollisista seikoista.

24 Huhti 20199min

89. Katsaus kirjaan Sannsagor av Elisa Ollila Ögren

89. Katsaus kirjaan Sannsagor av Elisa Ollila Ögren

Kuvausta Elisa Ollila Ögrenin kirjasta, joka ilmestyi pienen piirin luettavaksi jouluna 2018. Ögren kertoo elämästään siirtolaisena Ruotsissa ja lapsuudestaan Suomessa hyvin intensiivisesti ja kiinnostavasti. Podcast valottaa maisemia tähän rakkaustarinaan. Rakkaudesta syntymäkotimaahan Suomeen, elämään Ruotsissa, puolisoon ja perheeseen, luontoon ja lapsuuteen. Valoisalla tavalla siirtolaisen elämäntarinan.Kirjan kiinnostavimpia sisältöjä lienee ruotalaisen bisnesmaailman kovuus ja se, miten yrittäjäperhe selviää siinä. Toinen tosikertomus kirjassa liittyy erääseen rikokseen, jonka seurausten kuvaus sopisi myös tähän päivään.Elisa Ögren toimii pitkään kotikielenopettajana ja opettajana koulussa, jossa hänen taiteelliset lahjansa inspiroivat oppilaita tekemaan omaa taidettaan ja myös kollegoita omassa työssään. Kirja julkaistaneen niin suomenkielellä sopivana ajankohtana.

25 Maalis 201913min

88. Välähdyksiä Suomesta

88. Välähdyksiä Suomesta

Suomi ja juhannus, merenranta ja auringonlasku!

17 Maalis 20196min

Suosittua kategoriassa Politiikka ja uutiset

rss-ootsa-kuullut-tasta
aikalisa
ootsa-kuullut-tasta-2
politiikan-puskaradio
rss-podme-livebox
rss-vaalirankkurit-podcast
et-sa-noin-voi-sanoo-esittaa
rss-raha-talous-ja-politiikka
otetaan-yhdet
the-ulkopolitist
linda-maria
rss-hyvaa-huomenta-bryssel
suomenkielisia-podcasteja
rikosmyytit
rss-pallo-keskelle-2
radio-antro
rss-polikulaari-humanisti-vastaa-ja-muut-ts-podcastit
rss-kaikki-uusiksi
rss-sanna-ukkola-show-verkkouutiset