Masennuslääkkeiden käyttömäärä – Meillä on ongelma!

Masennuslääkkeiden käyttömäärä – Meillä on ongelma! | Masennuslääkkeiden käyttäjiä on Suomessa jo yli 600 000.

Masennuslääkkeiden käyttömäärä – Meillä on ongelma!

En tiedä, oletko jo nähnyt esimerkiksi Kelan tutkimus ja tilastot tilillä X:ssä vastaan tullutta tietoa siitä, että masennuslääkkeiden käyttäjiä on Suomessa jo yli 600 000. Minusta meillä on ongelma, josta meidän täytyy puhua.

Äsken mainitussa tilastossa näkyy masennuslääkkeiden käyttömäärä vuosina 2011-2023.

Etsiessäni tilastoja siitä psyykenlääkkeiden käyttömääristä ennen vuotta 2011 tuli vastaan mm. Ida-Emilia Helantin lääketieteen kandin tutkielma Muutokset psyykenlääkkeiden kulutuksessa 1996–2011 iän, sukupuolen ja sairaanhoitopiirin mukaan. Siitäkin näkyi hyvin, että masennuslääkkeiden käyttömäärä on lisääntynyt paljon jo tuolloin.

Onko masennuslääkkeistä hyötyä?

Mikä ongelma tässä nyt sitten on, että masennuslääkkeiden käyttäjiä on näin paljon?

Selventääkseni mikä pulma tässä minusta on, ehdotan vilkaisemaan tätä aiempaa Kelan tutkimus ja tilastot -tilin päivitystä, jossa mainitaan, että mielenterveyskuntoutujien määrä on kasvanut 890% viimeisen 25 vuoden aikana.

Psyykenlääkkeiden, esim. masennuslääkkeiden käyttömäärän kasvaessa on samalla siis kasvanut myös mielenterveyskuntoutujien määrä.

Minusta meidän tarvitsee enemmän ja avoimemmin keskustella siitä, toimivatko nämä lääkkeet? Onko niistä hyötyä?

Mikä meille kertoo siitä, että nämä lääkkeet täällä tosielämässä toimii ja että niitä kannattaa määrätä siihen tahtiin kuin niitä määrätään, kun se lopputulos on tähän mennessä ollut se, että ihmisiä päätyy mielenterveyskuntoutujiksi aina vain enemmän?

Missä vaiheessa me oikeasti alamme vakavasti pohtia, onko sillä oikeastaan suurta merkitystä, jos lääke vaikuttaa toimivan julkaistujen tutkimusartikkeleiden perusteella, jos ne tulokset eivät näy myös ihmisten elämässä?

Ja toisaalta meidän olisi tärkeää keskustella enemmän myös siitä, mitä sillä tarkoitetaan, kun tutkimusartikkeleissa sanotaan, että ”lääke toimii”.

Tähän liittyvistä pulmista olen kirjoittanut mm. Psyykenlääketutkimusten ongelmat | 7+ keskeistä syytä, miksi lääkkeet eivät monilla toimi -artikkelissa.

Aihetta käsitellään myös Hoitoresistentti masennus -artikkelissa.

Olen näissä aiemmissa blogiartikkeleissa kertonut, mitä tätä aihetta tutkivat lääkärit, psykologit, psykiatrit, muut tutkijat ovat kirjoittaneet psyykenlääketutkimuksiin liittyvistä pulmista.

Niistä käynee ilmi mm. syitä siihen, mitä se käytännössä tutkimuksissa tarkoittaa, että ”hoito toimii” vs. mitä monet ihmiset ajattelevat sen tarkoittavan, kun heille jotakin hoitoa suositellaan.

Meidän täytyy uskaltaa kysyä, että mitä jos nämä meidän yleiset hoitokeinot ovat osasyy siihen, että ihmiset voi aina vain huonommin.

Toipuneet hoidosta huolimatta?

Lisäksi meitä, jotka olemme toipuneet jotenkin muutoin kuin näillä yleisillä keinoilla, alkaa olla jo niin paljon, ettei meitä mielestäni voi enää pitkään ohittaa erikoisina poikkeuksina.

Ihmisiä, jotka ovat aiemmin olleet hoidettavana näillä keinoilla, mutta päätyneet toteamaan: ”Tämä hoito ei toimi, tämä ei auta. Saamani hoito ei vie tilannettani ja elämääni hyvään suuntaan.”

Tämä on aihe, mikä ei varmaankaan usein tule puheeksi, mutta meitä on aika paljon.

Olemme olleet potilaina tässä nykyisessä hoitojärjestelmässä, ja päätyneet luopumaan potilaan roolista ja löytämään avun jostain muualta, kuka mitenkin.

Esimerkiksi minulle on kyllä sanottu: ”Ei sinulla sitten varmaan niin vaikeaa ollutkaan, kun kerran toivuit jotenkin muutoin kuin lääkehoitojen avulla.”

Mitä jos onkin niin, että meidän oikeasti kannattaisi kuunnella niitä jotka on toipuneet jotenkin muutoin, ja päässeet siitä potilaan roolista eroon jotenkin muutoin?

Siksi esimerkiksi Toivon tuoja -sarja on olemassa.

Meidän tarvitsee enemmän ja vakavasti keskustella siitä, millä perusteella näitä lääkkeitä määrätään niin paljon ja minkä takia hoito keskittyy niin pitkälti näihin.

Lisäksi on oleellista pohtia, miksi ihmiset, jotka on päässeet elämässä eteenpäin mielellään laittavat sanan ”hoito” lainausmerkkeihin.

Tästä on ollut puhetta mm. tässä Toivon tuoja sarjan jaksossa: Psykiatrian absurdissa todellisuudessa – Etenevän psykoosisairauden puhkeaminen vai ymmärrettävä kriisi?

Ymmärrän, että tämä on ikävä asia pohdittavaksi: Mitä jos nämä meidän yleiset hoitokeinot, ja se miten ihmisiä pyritään auttamaan, pahentaa tilannetta avuksi olemisen sijaan?

Minusta meidän täytyy uskaltaa keskustella tällaisesta vaihtoehdosta.

Oletko jo katsonut maksuttoman 3 toipumisen mahdollistavaa ajattelutapaa -videoluennon?

Kuulen mielelläni, mitä ajatuksia tästä postauksesta herää!

The post Masennuslääkkeiden käyttömäärä – Meillä on ongelma! appeared first on Astetta parempi elämä.